Tutkijat huolissaan EU:n ja USA:n välisistä kauppaneuvotteluista

EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä kauppaneuvotteluja (Transatlantic Trade and Investment Partnership, TTIP) käydään parhaillaan. EU:n ja USA:n väliset tullit ja kiintiöt ovat jo hyvin vähäisiä, joten neuvotteluiden keskiössä ovat muun muassa ulkomaisten investoijien oikeudet, tekijänoikeudet, standardit ja työntekijöiden tilapäinen maahanmuutto. Neuvottelut koskevat kaikkia toimialoja yksityisistä ja julkisista palveluista tavaroihin, ruokaan, raaka-aineisiin ja energiaan.

Vaikka tulli- ja sertifiointikäytäntöjen muodollisuuksien keventäminen ja harmonisoiminen on kannatettavaa, olemme TTIP-neuvotteluista hyvin huolestuneita. Erityisesti olemme huolissamme sopimuksen mahdollisista vaikutuksista demokratiaan sekä työntekijöiden oikeuksiin, kuluttajasuojaan ja ympäristönsuojeluun. Näkemyksemme mukaan TTIP:n kautta siirretään Suomen eduskunnalle ja viranomaisille kuuluvaa julkista valtaa Suomen ulkopuolelle, pienelle kansainväliselle juristieliitille. Epäilemme myös, että TTIP:n taloudellisia hyötyjä Suomelle on yliarvioitu.

TTIP-sopimus ja erityisesti siihen liittyvä investointisuoja heikentäisivät demokratiaa ja kansalaisten oikeuksia samalla vahvistaen monikansallisten yhtiöiden oikeuksia. Demokraattisissa yhteiskunnissa kansalaisilla tulee olla vapaus päättää julkisen vallan käytöstä ja muuttaa lainsäädäntöä olosuhteiden ja tarpeiden mukaan. Suunniteltu investointisuoja rajoittaisi merkittävästi tätä vapautta. Sillä annettaisiin ulkomaisille sijoittajille oikeus hakea valtioilta korvauksia, mikäli kansallista lainsäädäntöä muutetaan yritysten voittojen kannalta epäedulliseen suuntaan. Esimerkiksi Suomen kaivoslakien päivittäminen olisi vaikeampaa, jos sopimus olisi jo allekirjoitettu: mikäli lakimuutokset lisäisivät yhdysvaltalaisyritysten ympäristövastuita, voisi Suomen valtio joutua maksumieheksi. Käytännössä on myös jo nähty, että esimerkiksi terveydenhuoltoalan ja finanssialan ulkomaiset sijoittajat mielellään käyttävät välimiesmenettelyä, mikäli ne eivät ole tyytyväisiä toimintavaltionsa viranomaisen päätöksiin.

TTIP-sopimukseen suunniteltu kaupallinen välimiesmenettely on täysin sopimaton punnitsemaan niitä yhteiskunnallisia arvoja, joiden nojalla julkista valtaa käytetään. Mutta ehdotus on myös sijoittajien suojaamisen näkökulmasta tarpeeton tai jopa haitallinen. Päätöksien ennakoitavuus on heikko – kokemukset ovat osoittaneet, että samoilla faktoilla on välimieselimissä tehty erilaisia päätöksiä, välityselimen kokoonpanosta riippuen. Sovellettavat säännöt ovat yleisiä ja tulkinnanvaraisia. Menettely luotiin aikanaan kolonialismia ja itsenäistymistä seuranneen kansallistamisaallon jälkikuohuissa, vaihtoehdoksi itsenäistyneiden kehitysmaiden politisoituneille tuomioistuimille. Vastaavaa menettelyä ei tarvita tänä päivänä Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä. Maiden pitkälle kehittynyt tuomioistuinlaitos on täysin kykenevä käsittelemään ulkomaisista sijoituksista aiheutuvia riitoja.

Lisäksi olemme huolissamme TTIP-sopimuksen vaikutuksista ympäristönsuojeluun, työntekijöiden oikeuksiin ja kuluttajasuojaan. TTIP-sopimuksella on periaatteessa tarkoitus vain vähentää erilaisesta sääntelystä ja sääntelykulttuurista johtuvia kaupanesteitä. Näkemyksemme on, että sääntelyn tasoa ja tehokkuutta on kuitenkin vaikea erottaa sääntelyn muodoista ja kulttuurista. Sääntelymuotojen ja -kulttuurin harmonisoiminen sääntelyä kaihtavan Yhdysvaltojen kanssa aiheuttaisi EU:lle paineita madaltaa ympäristönsuojelua, työntekijöiden oikeuksia ja kuluttajasuojaa. Vähintään harmonisoiminen hankaloittaisi kestävän kehityksen kannalta välttämätöntä ympäristösääntelyä. Ympäristönsuojan vahvistamiseksi on järkevää säilyttää oikeus myös uudenlaisten ohjausmekanismien ja kannustimien kehittämiseen.

TTIP-neuvotteluita on Suomessa perusteltu ennen muuta taloudellisilla hyödyillä. Sopimuksen taloudellisen hyötyjen laskeminen uskottavasti on kuitenkin mahdotonta. Esimerkiksi sijoitussuojan merkityksestä investointien määrään ollaan tutkijoiden keskuudessa täysin erimielisiä. Parhaatkin tieteelliset mallit perustuvat lukuisille olettamuksille, jotka heijastavat puutteellisesti reaalimaailmaa. Kukaan ei uskottavasti voi väittää tietävänsä, miten monet tuhannet taloudelliset toimijat reagoisivat TTIP-sopimukseen ja toisiinsa. TTIP:n talouskasvulupauksien hataruus on myös osoitettu tutkijoiden toimesta[1]. Esimerkiksi de Villen ja Silés-Brüggen julkaisemassa kirjoituksesta käy ilmi, että arviot sopimuksen mahdollisista taloudellisista hyödyistä perustuvat turhan optimistisille lähtöoletuksille.

Katsommekin, että EU:lla ja Suomella on TTIP-neuvotteluissa puolustettavinaan tärkeitä demokratiaan ja julkisen vallan perustehtävien suojaamiseen liittyviä tavoitteita. Toistaiseksi esimerkiksi ympäristönsuojeluun, työ- ja kilpailulainsäädäntöön tai esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyviä näkökohtia ei neuvotteluissa ole otettu riittävän hyvin huomioon. Siksi vaadimmekin vähintään neuvottelumandaatin avaamista. Koska julkinen keskustelu on tuonut esiin uutta tietoa mandaatin määrittelyn jälkeen, on sen uudelleenmäärittely perusteltavissa. Ennen kaikkea on uudelleenmääriteltävä investointisuojaan sekä sääntelyyn liittyviä tavoitteita, mutta asianosaisia tulee kuulla laajalti muissakin neuvottelukysymyksissä, koska sopimuksen eduista ja haitoista ei ole todellista selvyyttä.

Lisäksi peräänkuulutamme, että suomalaispäättäjät tekisivät kaikkensa kauppaneuvottelujen läpinäkyvyyden lisäämiseksi (mukaan lukien CETA). Kauppasopimuksissa tehdään poliittisia ja eettisiä valintoja, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia yhteiskuntaamme ja talouteemme. Näistä valinnoista pitää keskustella avoimesti, yhdessä kansalaisten, yritysten ja tutkijoiden kanssa.

 

Neuvotteluiden kulusta lyhyesti:

EU:n jäsenvaltiot ja europarlamentti antoivat komissiolle TTIP-neuvottelumandaatin kevät-kesällä 2013. Keväällä 2014 neuvottelut ovat siirtyneet yleisemmästä vaiheesta tekstipohjaiseen neuvotteluun. Neuvotteluita käydään nopealla aikataululla, ja ne pyrittäneen päättämään vuonna 2016, ennen presidentti Obaman presidenttikauden loppua. Virallisen prosessin mukaan jäsenvaltiot tai europarlamentti eivät enää voi asettaa neuvotteluille ehtoja vaan ainoastaan hyväksyä tai hylätä valmiin sopimuksen.

 

[1] de Ville & Silés-Brügge, 2013. http://blog.policy.manchester.ac.uk/posts/2013/12/the-false-promise-of-eu-us-trade-talks/

 

Allekirjoittajat:

Jyrki Aakkula, ohjelmajohtaja, MMT, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

Risto Alapuro, sosiologian professori emeritus, Helsingin yliopisto

Markku Anttonen, tutkija, FT, Yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmä, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Veikko Eranti, väitöskirjatutkija, poliittisen sosiologian tutkimusryhmä, Helsingin yliopisto

Teppo Eskelinen, dosentti, Itä-Suomen yliopisto

Martin Fougère, Associate professor in politics and business, Hanken School of Economics

Minna Halme, vastuullisen liiketoiminnan professori, Yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmä, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Anna Heikkinen, väitöskirjatutkija, Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto

Pasi Heikkurinen, tutkija, KTT, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

Heidi Hirsto, tutkija, KTT, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Tuuli Hirvilammi, väitöskirjatutkija, Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto

Liisa Horelli, dosentti, Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu

Eeva Houtbeckers, väitöskirjatutkija, Yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmä, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Sampsa Hyysalo, professori, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu

Mikko, Jalas, tutkija, KTT, Yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmä, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Maria Joutsenvirta, tutkija, KTT, Yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmä, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Jouni Juntunen, väitöskirjatutkija, Yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmä, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Sami Itani, väitöskirjatutkija, Kansainvälisen liiketoiminnan laitos, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Paavo Järvensivu, tutkija, KTT, Yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmä, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Timo Järvensivu, tutkija, KTT, Yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmä, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Galina Kallio, väitöskirjatutkija, Yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmä, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Kari-Hans Kommonen, johtaja, Arki-tutkimusryhmä, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu

Martti Koskenniemi, kansainvälisen oikeuden professori, Helsingin yliopisto

Paavo Kotiaho, väitöskirjatutkija, Erik Castren instituutti, kansainvälinen laki ja ihmisoikeudet, Helsingin yliopisto

Arno Kourula, apulaisprofessori, Amsterdamin yliopisto

Jens Kremer, väitöskirjatutkija, Oikeustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto

Markus Kröger, tutkijatohtori, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, maailmanpolitiikka, Helsingin yliopisto

Hanna Lempinen, väitöskirjatutkija, Kestävän kehityksen tutkimusryhmä, Arktinen keskus, Lapin yliopisto

Kai Luotonen, väitöskirjatutkija, Aalto yliopiston kauppakorkeakoulu

Marketta Majapuro, yliopistonlehtori, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Jukka Mäkinen, vanhempi yliopistolehtori, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Tytti Nahi, väitöskirjatutkija, Yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmä, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Heikki Patomäki, maailmanpolitiikan professori, Helsingin yliopisto

Anu Penttilä, väitöskirjatutkija, Yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmä, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Johanna Perkiö, väitöskirjatutkija, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto

Merja Porttikivi, väitöskirjatutkija, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Anna K. Ratilainen, tutkija, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos

Jukka Rintamäki, väitöskirjatutkija, Yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmä, Aalto-yliopiston
kauppakorkeakoulu

Matti Rudanko, yksityisoikeuden professori, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Toni Ruuska, väitöskirjatutkija, Yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmä, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Sanna Ryynänen, sosiaalipedagogiikan ma. yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto

Riitta Savikko, tutkija, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

Nikodemus Solitander, tutkija, KTT, Supply Chain Management and Social Responsibility, Hanken School of Economics

Juha Suoranta, aikuiskasvatuksen professori, Tampereen yliopisto

Teivo Teivainen, maailmanpolitiikan professori, Helsingin yliopisto

Reetta Toivanen, dosentti, akatemiatutkija, Helsingin yliopisto

Silke Trommer, kehitysmaatutkimuksen ja maailmanpolitiikan lehtori, Helsingin Yliopisto

Sinikka Vanhala, johtava tutkija, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Thomas Wallgren, filosofian yliopistolehtori ja dosentti, Von Wright-Wittgenstein arkiston johtaja, Helsingin yliopisto

Kristoffer Wilén, väitöskirjatutkija, Research Group on Corporate Responsibility, Ethics & Management Educa-tion, Hanken School of Economics

Tuomas Ylä-Anttila, tutkijatohtori, Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto

Advertisement